Tervehdys!

Kun valo alkaa kajastaa näin orastavan kevään partaalla, on aika keskustella kukista ja mehiläisistä. Viime aikoina mediassa paljon esillä ollut ”Miestenhuoneen suuri peniskysely” nosti tärkeän aiheen valokeilaan: Miesten suorituspaineet seksissä.  Facebookin Miestenhuoneessa on yli 39 000 jäsentä. Näin 33-vuotiaana miehenä olen iloinen, että pystyin olemaan mukana nostamassa kyseistä aihetta valtamedian käsittelyyn ja täten auttamaan asian normalisoinnissa. Koska miehet kokevat suorituspaineita luonnollisesti ihan siinä missä muutkin. Mutta mistä suorituspaineet miehillä muodostuvat ja miten ne ilmenevät? Tähän kysymykseen vastaan nyt samalla 950 muun Miestenhuoneen jäsenen kyselyvastaukset apunani. Kyselyyn vastanneista 66,2 prosenttia oli 30-vuotiaita tai nuorempia.

 

Tsekkaa myös: Kävin  taannoin juttelemassa miesten suorituspaineista myös maamme yhdessä suosituimmassa podcastissa eli HIMOCASTISSA. Kuuntele jakso tästä.

Mistä miehet kokevat suorituspaineita seksissä?

Kyllähän suurin huoli meillä miehillä liittyy useimmiten penikseen ja sen toimintaan. Pystyn allekirjoittamaan tämän itsekin ja tämän vahvisti myös kyselytulokset. Näin miehenä voin todeta, että peniksen toiminnan ollessa asia, jota ei voi järjellä ratkaista mieleiseensä suuntaan juuri silloin kuin eniten haluaisi, turhauttaa.

Se yksi kerta kun haluaisit eniten näyttää kumppanillesi kuinka kiihoittavana häntä pidät ja alapää on hermostuneisuuden myötä eri mieltä jäytää sielua kuin majava puunrunkoa.

Mikäli paineet ei liity vehkeen toimintaan, ne liittyvät sen ulkomuotoon. Kyselyn vastauksissa miehet toivat paljon ilmi, että peniksen koko ja muoto arveluttaa. Kun opit on otettu ainakin omalla sukupolvellani 2000-luvun alun aikuisviihteen tarjoamista supermeloista, jotka olivat vähintään 25cm pitkiä ja ranteenpaksuisia, saattaa oma veijari tuntua köyhältä. Sama efekti kuin selailee Instagramin fitness-katalogeja ja menee sen jälkeen itse paidattomana peilin eteen, you know the deal.

Kun opit on otettu ainakin omalla sukupolvellani 2000-luvun alun aikuisviihteen tarjoamista supermeloista, jotka olivat vähintään 25cm pitkiä ja ranteenpaksuisia, saattaa oma veijari tuntua köyhältä.

Sinänsä jännä, että me miehet emme hirveästi koe paineita sitten itse actionista makuukammarissa, joka on kuitenkin se oleellisin asia. Ja en tarkoita että siitä pitäisi tunteakaan paineita, mutta jos keskitymme vain oman vehkeemme toiminnan ja koon tuskailuun, unohtuu se kaikista olennaisin: Mitä makuukammarissa tapahtuu ja ei tapahdu?

Miten suhtautua kumppanina miehen suorituspaineisiin?

Tässäpä vasta miljoonan dollarin kysymys! Itse koen, että esimerkiksi jännityksestä kumpuavaan erektiohäiriöön suhtautumisen pohjana olisi mukavaa olla empatia. Tilanne ei ole kummallekaan osapuolelle helppo. Miestenhuoneen kyselyssä tuli ilmi, että moni mies kuka on saanut kyseisssä tilanteessa näpeilleen, kantaa sitä iskua mukanaan vielä vuosikymmenienkin päästä. Ja kun siinä tilanteessa saa tuntuvasti näpeilleen, se ruokkii suorituspaineita ja ”lerpun-kehä” on valmis. Tottakai omasta tunnemaailmastaan ja tunnetaidoistaan jokainen on vastuussa itse, mutta tietoista tuhoa on hyvä pyrkiä välttämään ihan meidän jokaisen.

”Lerpun iskiessä” esimerkiksi kysymys kumppanin suunnalta: ”Mikä fiilis sinulla on tästä nyt?” voi avata lukkoa paljon. Yltiöpäinen vitsiksi heittäminenkään ei ole välttämättä se paras veto. Mutta kaikki keinot ovat kuitenkin aina parempia kuin martyyriksi heittäytyminen ja syyllistäminen. Muun muassa ja etenkin siitä syystä, että 99,9% todennäköisyydellä erektiohäiriö siinä hetkessä ei johdu mitenkään kumppanista tai ainakaan siitä, että mies pitäisi häntä epäviehättävänä. Jos hän pitäisi aktikumppania epäviehtättävänä, ei sinne makuukamariin oltaisi päädytty ylipäätään.

Negatiivinen penispuhe ei kuulu kehorauhan piiriin?

Miestenhuoneen kyselyssä 47 prosenttia koki, että penis EI kuulu paljon julistetun kehorauhan piiriin. Miehenä tämä tuntuu sangen harmilliselta. Yksi suurin epävarmuuden aihe miesten osalta ei ole saanut jalansijaa aatteeseen, jota olen itsekin ollut boostaamassa turuilla ja toreilla. Mutta ei hätää, työ jatkuu. Koen että miesten täytyy ottaa myös itse enemmän vastuuta negatiivisen penispuheen esilleottamisesta ja kertomisesta, että se ei ole ok.

Jos me itse emme astu rivistöstä esiin, ei sitä kukaan muukaan puolestamme tee. Tämä on nähty esimerkiksi naisten negatiivisen kehokommentoinnin osalta. Naiset ovat nostaneet aiheen isosti esille ja ovat lopettaneet sietämisen ja tadaa, muutosta on alkanut tapahtua. Olkoon tämä suuri  peniskysely ja sen luoma medianäkyvyys yksi askel heikolle jäälle, jota pitkin lähdemme kuitenkin päättäväisesti kävelemään.

Me miehet ja meidän munamme kuuluvat saada kehorauhan siinä missä muutkin.

Miehet eivät keskustele suorituspaineista keskenään?

Kysely toi selvästi ilmi, että me miehet juttelemme esimerkiksi penispaineista huomattavasti enemmän kumppaniemme kanssa kuin vaikkapa hyvien ystäviemme kanssa. Uskon että tämä liittyy siihen, että asia on niin tabu ja miehuutta ”alentava”, että se halutaan pitää hyviltä ystäviltäkin salassa. Ajatus menee herkästi tähän: ”Jos otan kaverille esille vaikkapa erektiöhäiriön ja jos sillä ei olekaan koskaan ollut samaa, tunnen itseni entistä paskemmaksi.”

Kyseinen efekti on sinänsä harmi ja nollaa voimauttavan vertaistuen mahdollisuudet olemattomiin. Etenkin kun miehille alkaa tulla ikää ja kroppa ei aina tottelekaan jokaista komentoa kuin nuorempana, kaikenlaiset luonnolliset probleemat ovat arkipäivää ja ne eivät antaitse TABU-leimaa.

Mitä naiset haluavat?

Kyselyssä tuli myös paljon ilmi, että miehet luulevat naisten olettavan miehen olevan aina valmis ja kykeneväinen kiihkeään rakastelusuoritukseen kivikovan aisan kera. Tässä surullisinta on se, että tämä on uskomus ja suurin osa ei ole kysynyt asiaa naisilta. Voin kuvitella, että naisille on turhauttavaa tuoda asian oikeaa laitaa jatkuvasti eri kanavissa esiin ja me ukot valitsemme silti pitäytyä omissa uskomusjärjestelmissämme, vaikka totuus on paljon vapauttavampi! Yksikään nainen, ei missään piireissä tai kotona ole ainakaan minulle sanonut, että odottaa miehen olevan aina valmis ja jos ei ole, se olisi katastrofi. Poikkeuksia tietenkin löytyy aina mutta nyt puhutaankin enemmistöstä.

En ole sen parempi. Pitäydyin itsekin kyseisessä luulossa elämäni ensimmäiset 28-vuotta, vaikka minulle kerrottiin toistuvasti asian olevan toisin. Lopulta syvä itsetutkiskelu ja tunnetaitojen treenaus alkoi vapauttaa minua tästä uskomuskahleesta. Kun kahleet on rikottu, pääsee todellinen maskuliininen energia ja seksuaalisuus aivan uudelle löytöretkelle, suosittelen!

Miesten seksuaalisuus kaipaa lisää keskustelua

Mitä Miestenhuoneen kysely ja siihen liittyvä mediamylläkkä sitten opetti? Minulle se opetti ainakin sen, että miehet ovat halukkaita puhumaan asiasta entistä enemmän. Suurin osa ei ole vielä valmis puhumaan asiasta omalla nimellään, mutta ei tarvitsekaan. Kyselyn tulokset näyttivät myös sen, että miehet kokevat suurta tarvetta aiheen nostamiselle julkiseen keskusteluun sekä nuorille miehille uudenlaisena seksuaalikasvatuksena. Kysely näytti myös sen, että me miehet olemme antaneet ulkomaailmalle aivan liian suuren vallan ja vastuun siitä, miten me itseemme ja vaikkapa peniksiimme suhtaudumme. Suurimmalla osalla suhtautumista määrittää vaikkapa kumppanin mielipide, vaikka esimerkiksi kehonkuva ja minäkuva olisivat hyvä olla sisäsyntyisiä, ei kenenkään muun saneltavissa sataprosenttisesti.

En pidä ajatuksesta, että keskustelussa lähdetään vertailemaan vaikkapa naisten paineita ja miesten paineita. Vertailu ei vie meitä mihinkään. Olemme tässä yhdessä ja voimme keskutella näistä asioista yhdessä, tavoitteena on kuitenkin lisää nautintoa ja hyvinvointia kaikille!  Erästä miestenhuoneen ryhmäläistä lainatakseni.

”Voisi jengi hyötyä jos enemmän tapetilla”

Amen.

Mitä ajatuksia sinulle herää aiheesta? Kerro ajatuksesi kommentteihin!

PS. Lisää puhetta miehuuden tabuista arkipäivästä äärirajoille löydät Instagramistani : @veli.koo !

 

Rakkaudella,

Veli Koo