Tervehdys jälleen ystävät!
Viimeviikkoinen julkaisuni ”Mitä mies todella haluaa” herätti paljon keskustelua. Olin iloisesti hämmentynyt tästä kommenttitornadosta, minkä tekstini nostatti. On aina hienoa herättää tunteita ja ajatuksia. Minulle jäi kuitenkin tunne, että en kuitenkaan ammentanut vielä kaikkea pääkoppani sisältöä paperille aiheesta.
Kuten totesin aiemmin, osaa miehistä vahva nainen sytyttää ja osaa pelottaa. Pysähdyin eilen pohtimaan: ”Millainen se sellainen vahva nainen sitten on?”. Eikös jokainen nainen tosiaan ole omalla tavallaan vahva nainen. Itse olen kasvanut ja elänyt vahvaluonteisen naisten ympäröimänä, joten minulle vahva nainen on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Millainen on vahva nainen?
Minulle vahva nainen on sellainen, kuka avaa minulla sylinsä, kun koko muu maailma lyö nyrkillä kasvoihini. Hän on selkeästi erillinen yksilö, joka haluaa jakaa elämänsä kanssani. Hän ei halua elää symbioosissa, vaan haluaa pitää selkeästi oman identiteettinsä vahvana ja toteuttaa itseään niillä tavoin, kuten parhaaksi näkee. Ei ole pelkästään me, vaan löytyy myös vahvasti hän.
Elämä on haastanut häntä kohtaamaan omat varjonsa, ja täten hän pystyy näkemään myös minun varjoni. En odota, että nainen parantaa kaikki elämäni luomat haavat, se työ minun on tehtävä itse. Hän haastaa minua kohtaamaan omat haasteeni, jos itse meinaan ajautua asioiden kieltämisen tai väistelyn polulle. Ei uhkailemalla, vaan haastamalla pinttyneitä ajatusmallejani lujan lempeästi.
Riittää, kun hän on siinä ja näen hänen silmistään armollisuuden ja syvän ymmärryksen. Ymmärryksen juuri silloin, kun olen näyttänyt rumimmat ja haavoittuvaisimmat puoleni itsestäni. Silloin tiedän, että paikkani tässä maailmassa on juuri siinä. Iso ja tatuoitukin mies tarvitsee välillä silitystä ja paijausta. Tätä en häpeä myöntää.
Pienet suuret asiat
Aiemman tekstini osio, jossa korostin silmien tärkeyttä, aiheutti myös paljon keskustelua. Osa samaistui vahvasti ja osa ei saanut ajatuksesta kiinni. En itsekään koe, että silmien perusteella pystyn täysin analysoimaan toisen syvimmät värit. Minulle silmät kuitenkin ovat ensimmäinen portti naisen sisimpään. Ne antavat osviittaa tarinasta ja taakoista, joita hän kantaa.
Tottahan toki iso osa kokonaisuutta ovat myös eleet, ilmeet ja esimerkiksi äänenpainot keskusteltaessa. Mitä kohtaa hän painottaa, mitä taas jättää vähemmälle huomiolle. Mistä asioista hän puhuu selkeästi intohimolla, mistä välinpitämättömästi. Äänenpainot antavat myös pienen väläyksen herkkyyden tasosta, jolla hän elämän eri vivahteita kokee. Tietyt kasvojen eleet ovat myös Akilleen kantapää allekirjoittaneelle. Esimerkiksi viekas ja lämmin, millisekunnin kestävä hymynkare, joka välittää viestin: ”Ajattelen sinua juuri nyt”, voi pelastaa koko päiväni.
Kaltaiselleni herkästi ympäristöä eri aistien välityksellä rekisteröivälle henkilölle tuoksut ovat myös tärkeässä asemassa. Aistikkaan naisellinen hajuvesi herättää joka kerta tuntosarvet pystyyn. Ykköseksi tuoksulistalla menevät kuitenkin naisen vastapestyt ja juuri kuivahtaneet hiukset. Olen ehkä outo, mutta niitä on aina pakko tuoksutella, edes ihan vähän. Olen kyllä lukenut tutkimuksiakin, missä todetaan aivojen hajuaistiosioiden yhdistyvän vahvasti emotionaaliseen puoleen. Ehkä en sittenkään ole niin outolintu, jos tälle löytyy tieteellinen selitys!
Kehonkieli on pakko luonnollisesti mainita. Kuten jo mainitsinkin, itseään olomuodostaan arvolla kantava nainen on aina vetovoimainen. Pienet yksityiskohdat, kuten hiusten tahattomat heilahdukset tai niiden harjaaminen saa värinää aikaan. Tai jos hyvästellään ja kumppanini kävelee naisellisen tyylikkäästi ja vilkaisee vielä kerran minuun kymmenen metrin päästä, syvä lämpöaalto ampuu lävitseni. Nämä ovat niitä kuuluisia pieniä suuria asioita, myös meille miehille.
Kosketuksen voima
Itse olen hyvin kosketusta kaipaava ja tarvitseva mies. Suuren vaikutuksen minuun tekee, jos esimerkiksi keskusteltaessa toisen käsi laskeutuu olkapäälleni. Tällöin tunnen, kuinka aito ihmisyys ja lämpö välittyvät sanojen mukana paljon syvemmälle kuin ilman kosketusta. Joka aamuinen halaus on hyvinvoinnilleni elintärkeää. Tällöin tunnen, että aina on edes yksi henkilö maailmassa, joka avaa heti aamusta sylinsä minulle ja jakaa tämänkin päivän kanssani. En ole yksin.
Näin perinteisen suomalaismiehen kasvatuksen saaneena olen häpeillyt suurta kosketuksen ja lähellä olon tarvettani. Olen kokenut sen niin, että se ei kuulu miehisyyteen ja miehen ei kuuluisi tarvita sitä niin paljon kuin naisen. Tai ainakaan se ei ole normaalia. Se on nössöä. Olen siis kieltänyt omaa ominaisuuttani itseltäni. Se yhtälö ei tässäkään asiassa pidemmän päälle toimi. Nyt kun asiaa mietin, niin moinen ajatusmalli tuntuu hassulta. Olen yksilö ja jokaisella yksilöllä on tietenkin uniikit tarpeensa. Kasvualustan ja kulttuuriperinnön luomat varjot yltävät välillä vaan ikävän pitkälle.
Kun juttu luistaa
Aiemmassa tekstissäni en muistanut korostaa sosiaalisen älykkyyden tärkeyttä naisen viehätysvoimassa. Keskustelutaidot ja miten hän lukee ihmisiä sekä tilanteita tulee heti silmien jälkeen hyvänä kakkosena henkilöä tutkaillessani. Itseeni puree naisellisen arvokas käytös hyvällä huumorisivauksella höystettynä. Ei liian vakavaa, mutta tilanteen ja ympäristön mukaista. Tähän koetan pyrkiä itsekin. Minua skannaavat osaisivat varmaan kertoa, kuinka hyvin tässä olen onnistunut.
Jos nainen ei osaa lukea tilanteita ja käyttäytyy ja töksäyttelee asiaankuulumattomuuksia, syö tämä viehätysvoimaa kovalla kädellä, vaikka kaikki muut ominaisuudet olisivatkin ”kohdallaan”. Tai mikäli hän ei kykene tai edes yritä kyetä syvälliseen ja sielukkaaseen keskusteluun. Nämä asiathan ovat varmasti hyvin yleispäteviä molemmin puolin, mutta mainitsemisen arvoisia.
Huumori on avainasemassa myös näin miehen näkökulmasta. Esimerkiksi tyylikkäästi viljelty pikkutuhma huumori vahvistaa minulle sen pilkkeen, minkä olen mahdollisesti nähnyt toisen silmissä vilahtavan. Se viestii, että hän ei ota elämää liian vakavasti. Kun huumori kolahtaa, kolahtaa usein moni muukin asia siinä sivussa.
Huoliteltu = bimbo?
Monesti kuulee tai joutuu lukemaan kommenttipalstoilta etenkin naisten suusta halveksuntaa muita naisia kohtaan, jotka panostavat ja ovat kiinnostuneita ulkonäöstään ja kauneudestaan. Toki myös miehet langettavat turhan usein ennakkoluuloja naisen ”bimboudesta” ulkokuoren perusteella. Luodaan kaava, jonka mukaan huoliteltu ja tarkasti ulkonäköönsä panostavan naisen älykkyysosamäärä olisi täten auttamatta pienempi. Kaavan mukaan olen usein myös kuullut herjauksia, että moiset naiset laittautuvat vain miehiä varten.
Minulle moinen on hepreaa. Ehkä sen vuoksi, että olen jo vuosia todistanut vierestä, että nämä asiat eivät poissulje toisiaan. Aito kiinnostus kauneuteen, muotiin ja huoliteltuun lookkiin eivät poissulje sisäistä kauneutta, värikkyyttä, aitoutta tai älykkyyttä. En yksinkertaisesti pysty olemaan muuta mieltä, koska kokemani todisteet puhuvat kaikkea muuta.
Se, että nainen laittautuisi vain minua varten, on ahdistava ajatus. Kun tiedän, että hän tekee sen itseään varten, koska se on osa hänen identiteettiään, viehättää minua. Hän aidosti nauttii siitä. Ei kaikkien makuun, mutta minun makuuni isosti kyllä. Luin eräältä keskustelupalstalta miehen kertovan, että hän näkee naisensa kaikista naisellisimpana ja viehättävämpänä college-housuissa ja ruutupaidassa. Minuun iskee korkkareiden kopina, toisille ruutupaita ja kollarit ”does the trick”. Kumpikaan ei ole oikein tai väärin.
Feminiinisyyden mystinen voima
Feminiinisyydessä ylipäänsä on kuitenkin jotain mystistä voimaa, jota en osaa selittää. Se, että nainen on feminiininen, ei pönkitä miehuuttani. Siihen tämä vetovoima ei perustu. Feminiinisyys herättää kiinnostusta, suuren kysymyskuplan pääni päälle.
Yritän kerta toisensa jälkeen pohtia, mihin tämä mystinen feminiinisen naiseuden voima perustuu. Ehkä kyse on jostain alkukantaisesta vietistä, tai ehkäpä vastasin jo tähän kysymykseen itse itselleni tässä ja edellisessä tekstissäni? Ehkä, ehkä en ja osa jää edelleen mysteerin peittoon. Ehkä siinä onkin se punainen lanka ja naiseuden viehätysvoiman salaisuus.
Se on yhtälö, jota en tule koskaan ratkaisemaan.
Nyt minulle alkaa viimein hiipimään tunne, että olen saanut ammennettua suurimman osan aiheeseen liittyvästä ajatusvirrastani tähän Sinulle luettavaksi. Pahoittelen jo valmiiksi heille, keiden mielestä edelleen raavin näitä teemoja vain pintapuolisesti. En ole maailmanluokan filosofi tai psykologi. Olen vain suomalainen mies, kellä on palava tarve purkaa tuntojaan kynän kautta.
Täten haastan nyt teidät, Pohjolan urokset kertomaan omat ajatuksesi tästä teemasta? Pystytkö samaistumaan vai oletko kenties täysin eri linjoilla? Kommentoi niin jutustellaan lisää!
Kirjasuosituksia aiheeseen:
Vapaa nainen törmää todellisuuteen – Katriina Järvinen, Tuulikki Pietilä, 2012.
Rakkaudella,
Veli_K
Hyvä Veli_K,
Luin molemmat kirjoituksesi liittyen tähän teemaan. Valitettavasti minun on todettava, että koin ne molemmat hyvin etäännyttäviksi, vaikka kirjoitustyylisi oli pintapuolisesti lämmin. Yrityksesi ehkä hieman laajentaakin vanhakantaisia ja patriarkaalisia käsityksiä sukupuolten välisistä suhteista päätyvät vain uusintamaan niitä, koska otat ne tekstiesi kyseenalaistamattomaksi lähtökohdaksi. Kirjoitustesi taustalta paistaa oletus siitä, että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä eli miehiä ja naisia, jotka pohjimmiltaan ovat tietynlaisia ja suhtautuvat toisiinsa melko stereotyyppisesti. Jätät täysin huomiotta sekä sukupuolen että seksuaalisuuden moninaisuuden ja typistät ihmisten väliset suhteet hyvin kapealla tavalla määriteltyyn romanttis-seksuaaliseen vetovoimaan. Lisäksi teet huomattavia yleistyksiä siitä, mitä ”miehet” ja ”naiset” ajattelevat ja haluavat ja näin kadotat kaiken arvokkaan ja kauniin variaation näidenkin, jo lähtökohtaisesti osan ihmisistä poissulkevien, kategorioiden sisältä. Tarkoituksesi oli varmasti hyvä ja kaunis, mutta lopputulos on monien sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien tai mieheytensä ja naiseutensa eri tavalla kokevien näkökulmasta jopa loukkaava ja ahdistava.
Tarkoitukseni ei ole hyökätä sinua vastaan, vaan herätellä sinut ajattelemaan asiaa laajemminkin ja huomaamaan omat etuoikeutesi heterona cis-miehenä, jollaiseksi itsesi edellisen kirjoituksen kommenteissa määrittelit.
Kaikkea hyvää sinulle!
P
Moi P,
Ja kiitos kommentistasi. Itse kirjoitan heteromiehen näkökulmasta, mutta en toki tällä tarkoita, että väheksyisin
muita seksuaalivähemmistöjä. Ikävää, että koet asian näin. En tietoisesti ruennut käsittelmään seksuaalisuutta käsitteenä kaikessa monimuotoisuudessaan
näissä julkaisuissa, koska ne olisivat venyneet kohtuuttoman pitkiksi.
En toki ajattele niin kapeasti, että en olisi tietoinen ”etuoikeudestani” heterona. En vaan kokenut, että siitä perspektiivistä kirjoittaminen ja
omien tuntemusten esiintuominen loukkaisi vähemmistöjä, koska se ei todella ollut tarkoitus.
Kiva kuitenkin, kun toit näkökantasi esille!
Kaikkea hyvää myös Sinulle!
Hei, hieno ja rehellinen postaus, kiitos. Jokaista ei voi yhdellä kertaa miellyttää, ja disclaimerit kaikkien mahdollisten vähemmistöjen suuntaan ovat väsyttäviä. Bloginpitäjän rooli ei kai ole olla kansanvalistaja.
Meiltä myös löytyy mies, joka rakastaa puhtaiden hiusten tuntua ja tuoksua! Kosketuksen siedossa ja siitä nauttimisessa on tapahtunut mahtavaa edistystä vuosien aikana. Lähtötilanne oli mies, jota joko ”kutitti” tai joka turhautuneena pyysi ”ennemmin sitten kunnon hierontaa”. Tälläkin saralla kannattaa tietoisesti pyrkiä kehittymään ja opetella antautumista, vaikka tuntuisi kuinka vaikealta. Ihana kuulla, että joillain kuten sinulla se tulee luonnostaan. Minä jatkan tämän yhden tapauksen kesyttämistä 🙂
Moikka Helie,
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi! Niin tosiaan, koen että valistustyöhön on olemassa paljon parempia auktoriteetteja ja kirjoittajia
kuin meikäläinen. Tämä voi monelle näyttäytyä kapeakatseisuutena, mikä on tosin ikävä efekti, koska sellainen en koe olevani. Tekstini kumpuavat
omasta elämästäni, sellaisena kun sen näen ja koen.
Vai sielläkin on mies joka tykkää sillon tällöin nuuskutella 😀 Sitten meitä on kaksi! Ja tosiaan, jokaisella on yksilöllinen se ns. personal-space ja
läheisyyden kokemus. Mutta antautuminen rakkaudelle ja kosketukselle ei voi koskaan tehdä hallaa, uskon vakaasti näin 🙂
Mahtavaa viikonloppua Sinulle! Ja onnea ”kesytyksen” kanssa 😉
Minusta nämä kaksi kirjoitusta oli hyviä. Toit selvästi esiin ensimmäisessä osassa että kyseessä on oma näkökantasi ja on aika erikoista olettaa että pystyisit kirjoittamaan jokaisen parisuhdevariaation kannalta. Kun olet hetero, et voi välttämättä tietää mitä mies haluaa mieheltä, mitä nainen naiselta, mitä moniavioinen etsii, millainen on transeksuaalinen suhde jne. Silloin blogikirjoitus jo perustuisi haastattelututkimuksiin tai muuhun kerättyyn tilastoon. Tämä oli sinun näkökantasi ja mielenkiintoinen sellainen, joka oli sujuvasti kirjoitettu. Kiitos siis tästä.
Moi Hanna,
Ja kiitos lämpimistä sanoistasi! Tosiaan, tarkoitukseni ei ole tehdä yleiskansallista katsausta seksuaalisuuden monivivahteisuudesta,
vaan kertoa omasta elämästä ja näkemyksistä. Olen kuitenkin iloinen, että tästä monivivahteisuudesti keskustellaan nykyään avoimesti mediassa.
Mukavaa viikonloppua 🙂
Kiitos mahtavasta postauksestasi! Ihminen kirjoittaa omista lähtökohdistaan. Seksuaalivähemmistöön kuuluva voi kirjoittaa ihan vapaasti omistaan. Kuinka voi edes olettaa, että voisi kirjoittaa syvästi ja kaikenkattavasti ilman syvempää omaa kokemusta. Luulenpa, että ei-hetero olisi tasan tarkkaan kirjoittanut ko.aiheesta omista lähtökohdistaan käsin. Tuskin olisi laajentanut aihetta heteroiden näkökulmaan sen enempää. Eläköön vapaus kirjoittaa juuri niin, kuin asiat henkilökohtaisesti kokee! 😊
Päivää Tarja!
Nöyrä ja lämmin kiitos! Niin tosiaan, minulla ei omakohtaista ja syvempää tuntemusta ole kuin tähän omaan elämään
ja tuntemuksiin, ja niidenkin kanssa välillä olen hieman eksyskissä. 😀 Nimenomaan, eläköön että maassamme on jokaisella
oikeus kertoa tuntemuksistaan, kunhan pysytään asialinjalla eikä tarkoituksellisesti loukata ketään.
Mahtavaa viikonloppua Sinulle!
Hyvä kirjoitus.Endokrinologia ja hormonit on se juttu mikä tekee meistä arvoituksellisen.jokaisella se on erilainen.myös aisteihin liittyvä erilaisuus elämän kokemukset ja varhaislapsuuden kokemus ja geenit jotka reagoivat.psykososiaalinen härdelli voi olla suuri arvoitus.harvoin nainen itsekään tietää mitä on ja miksi.elämä opettaa ja näyttää.
Moi Aila!
Kiitos kommentistasi. Itsekin olen koulutukseni myötä hieman perehtynyt endokrinologiaan ja se on tottavie
mutkikas järjestelmä! Ja ihminen mystinen kokonaisuus. Ehkä se kauneus piileekin nimenomaan siinä 🙂 Elämä hioo sitten
itse kullakin oikeat värit&vivahteet lopulta esiin 🙂 Ja hyvä niin!
Heippa Veli_K!
Jokainen meistä kirjoittaa omasta näkökulmastaan blogiinsa, eikä kirjoittajalla ole mitään valistustarvetta asioista laajemmin, mutta silti ehkä hieman petyin näiden kahden tekstin suppeudesta. Minua ei niinkään häiritse tekstien hyvin tyypillinen suomalaisen heteromiehen näkökulma, vaan ehkä se kuinka yleistävästi asiat esitetään sekä niin vahva romanttissävytteisyys.
Oman käsitykseni ja kokemukseni mukaan suurin osa miehistä kaipaa hellyyttä ja kosketusta vaikka siitä ei ehkä niin paljoa puhuta, eli hyvä että toit sen ilmi tekstissäsi. Usein ongelma onkin jos nainen ei ole niin läheisyyttä kaipaava, koska yleisesti oletetaan että nainen haluaa paljon läheisyyttä. Suurin osa miehistä myös yleisesti pitää juurikin tekstissä kuvailemastasi naistyypistä. Naisellinen, huumorintajuinen, sopivan itsenäinen mutta silti lämmin, huomiota sopivasti osoittava ja sosiaalisesti älykäs. Sanoisin monen miehen luettevan noita ominaisuuksia deittipalstoilla.
Ehkä itse kuuluessani niihin naisiin jotka eivät ole naisellisimpia, en pelkää liata käsiäni, saati määrittele naisellisuuttani korkokenkien kopinan kautta, tämä teksti aiheutti jopa närkästystä. Tietyllä tavalla teksti olisi ollut helpommin sulateltavaa ja mukavaa luettavaa jos se olisi alusta asti esitetty omana mielipiteenä ja oodina suomalaisille miesten mieltymyksille naisissa, eikä niinkään ”myyttejä murtavana paljastuksena siitä mitä todella miehet haluavat”.
Terve!
Ja kiitos kommentistasi. Tarkoitus ei toki ollut luoda deittipalstamaista luetteloa millainen naisen kuuluisi olla.
Elän itsekin kumppanin kanssa, joka ei ole niin läheisyydentarpeinen kuin itse olen, joten ymmärrän pointin. En
siis koe asiaa yleispätevänä. Tärkeimpänä on aitous ja sinut oleminen itsensä kanssa. Se on mielestäni vetovoiman/naiseuden lähtökohta. Ei
niinkään ne korkokengät. Ikävä jos sait moisen kuvan tekstistä.
Kiva kuitenkin kun kirjoitit ja mukavaa viikonloppua Sinulle!
Luin molemmat tekstisi. Ensin ajattelin jättää lukematta. On tylyä lukea, kuinka miestääm rakastava nainen huomioi miestään mm. laittautumalla, kuinka nainen sitä tätä tai tuota. Kirjoituksesi kuitenkin lämmitti. (En tosin ole kovin minä, vaan enemmänkin me.) Ei oikeasti ole yhtä muottia miehille ja toista naisille. Joku syttyy minusta, joku toinen taas ei ollenkaan. Onneksi näin on.
Moikka,
Kiva kuulla jos harmituksen sijaan lämmitti, edes hiukan 🙂 Sainkin paljon myös vastineita naisilta, missä mies sitä tätä tai tuota.
Mutta tottahan toki asia on näin kuten mainitsitkin, että ei tässä yhteen muottiin mahduta eikä onneksi tarvitsekaan.
Mahtavaa viikonloppua Sinulle!
Olipas virkistävä ja viihdyttävä blogiteksti, kiitos! Meillä naisilla on usein liian kovat vaatimustasot miesten suhteen ja usein me naiset ruoditaan ankarin silmin miesten (varsinkin omien kumppanien!) tekemisiä, olemusta ja sanomatta jättämisiä. Siksi minusta oli virkistävää lukea miehen ajatuksia naisista. On kiva kuulla, mitä te tuppisuiset ja jurot suomalaiset miehet siellä aurinkolasienne takana katselette unelmoiden.
Moikka!
Ja lämmin kiitos kun jaoit ajatuksiasi. Mitä nykyään kuuntelee jengiä, niin kovat vaatimustasot kaiken
suhteen tuntuu olevan korkealla molemmin puolin, ikävä kyllä. Kyllä me jurokitkin välillä saadaan
itseämme auki, jos ei muuten niin näin kirjoittamalla 😉 Mahtavaa viikkoa Sinulle!
Voi apua mitä patriarkaalista naiseuden mystifiointia. Ihan kuin ”nainen” olisi jotenkin eri puusta veistetty kuin ”mies”. Ihan kuule samanlaisia ollaan kaikki, enkä minä ainakaan halua heilutella hiuksiani kävellessäni naisellisesti kenenkään edessä, kuten et varmaan sinäkään. Annan sulle muutaman sanan joita voit googlettaa: #heteronormatiivisuus #sukupuolenmoninaisuus #patriarkaalisuus #etuoikeus #valkoinencisheteromies. Suosittelen myös erittäin lämpimästi lukemaan jotakin feministiblogia!
Buenos noches!
Ei sinun tarvitse heilutella hiuksasi, minä kyllä voisinkin
vähän heilauttaa kun oikein vekkulille tuulelle satun.
Minäpä Googlailen, vaikka tuttuja termejä nämä toki ovat
jo entuudestaan. Mutta jos se päivääsi helpottaa niin
ehdottomasti!
Iltasaduksi voisin ottaa feministiblogin. Viikonjatkoja sinne 🙂
Olipa upeasti kirjoitettu teksti, harva ihminen osaa näin sujuvasti kuvailla ajatuksiaan. Minulle ei jäänyt ollenkaan sellaista kuvaa, että tässä kerrottaisiin kaikista miehistä, vaan ihan vain kirjoittajan omista toiveista ja ihailun kohteista. Kiitos ja kaikkea hyvää elämäänne. 🙂
Moikka Saara,
Ja lämmin kiitos! Niin tosiaan, enpä minä kykene kertomaan tarkasti kuin oman pääkoppani sisäisestä
maailmasta ja sen käänteistä.
Kaikkea hyvää myös Sinulle ja mahtavaa viikonloppua! 🙂
Esa 53v
Olipa mielenkiintoinen kirjoitus ja ensiks kun luin sitä ajattelin itseäni mitä minä arvostan naisessa ja siittä,ensimäisenä tuli tietekin mieleen naisen anatomia ja fyysiset avut mut sit kun ajattelin tarkemmin asiaa niin tottakai määrätietoisuus persoonallisuus itsevarmuus omaperäisillä ajatuksilla oleva henkisesti vahva nainen on se joka mut sytyttää ja pojat pelkää.
Tottakai on vielä parempi jos samassa paketissa on kauniit ulkomuodot ja itsestään huoltapitävä aikuinen nainen.
Tarkoitan että olen kyllä itse aikalailla samaa mieltä asiasta.
Oikeen hyvää Joulua 2017 T:Esa
Hei, kiitos tässä oli monia ihan hyviä pointteja, mutta haluaisin vaan tuohon hajuvesiasiaan kommentoida, että ilmeisesti et ole tietoinen siitä, että hajuvedet paitsi heikentävät hengitysilman laatua (suurin osa suomalaisista onkin jo herkistynyt voimakkaille synteettisille tuoksuille) myös häiritsevät pahasti naisen hormonitoimintaa. Siksi tuntuu ikävältä, että tällaisissa kirjoituksissa ”mitä mies haluaa?” ikään kuin annetaan ymmärtää, että hajuveden käyttö olisi naiselle suotavaa. (Vähän samaan tapaan kun usein odotetaan, että nainen alkaa käyttää e-pillereitä, vaikka niillä on todettu olevan monenlaisia tervetydellisiä haittavaikutuksia eikä mies joudu mitenkään riskeeraamaan terveyttään). Eli kyllä saunapuhtoisuus kunniaan ja jos tuoksuja halutaan käyttää, niin suosittelen eteerisiä öljyjä tai täysin luomutuoksuja, joilla ei ole samanlaisia terveyttä ja ympäristöä pilaavia vaikutuksia. Myös tuo korkkarien käyttö on hiukan kyseenalaista, siis ymmärrän silloin tällöin tai esim. juhlatilaisuuksissa, jos nainen muuten opetellut kunnolla kävelemään oikealla tekniikalla ja kannattelemaan itsensä, mutta jos vain esteettisistä syistä (puhumattakaan siitä, että toimisi ”miestä miellyttääkseen”) sulloo jalkansa jatkuvasti korkkareihin, niin ei kovin hyvä juttu jalkojen terveyden kannalta. Tämän varmasti fysioterapeuttina myös ymmärrät. Älkää hyvät naiset antako miesten tai kenenkään muunkaan mielipiteiden ohjata itseänne suuntaan, joka heikentää omaa hyvinvointianne ja terveyttänne.
Hei,
Ei meilläkään käytetä/pidetä mitään, mistä henkilö ei itse pidä ainoastaan toisen takia. Se ei toki ollut pointti, mainitsin vaan muutamia nyansseja mihin itse kiinnitän huomiota. Olen ehdottoman samaa mieltä siitä, että mitään mikä heikentää omaa hyvinvointia tai tuntuu jostain syystä luonnottomalta itselleen niin ei kannata käyttää väkisin, sanoi kuka mitä hyvänsä 🙂
Kiitos Veli, ajatuksia herättävä kirjoitus. Useinkin olen pohtinut, mitä mies naisessa arvostaa ja mitä häneltä kaipaa. Kirjoituksesi avasi arvoitusta hyvinkin ☺. Eikä kuitenkaan luonut painetta muuttua sellaiseksi. On kuitenkin fiksua ja toista kunnioittavaa ottaa huomioon kumppanin toiveet ja arvostukset. Asenne ”no, tällainen olen ota tai jätä” suorastaan oikeuttaa jättämään. Asenne ei kuvasta itsevarmuutta, vaan lähinnä moukkamaisuutta ja itsekkyyttä. Ei nyt jättämään tuosta vain. Voihan olla, että jutellen toinen saa jujun päästä kiinni.
Vasta nyt viittäkymppiä lähestyvänä olen tarkemmin havahtunut miettimään, mitä miehestä todellisuudessa etsin, joten aihe on siksikin virkistävä. Vaikka perusarvoni on hyväksyä jokainen miellyttävine ja vähemmän miellyttävine piirteineen, on jokaisella yhtälailla oikeus arvioida ja valikoida, millaisesta ihmisestä pitää ja millaisen kanssa elämänsä haluaa jakaa.
Itse viehätyn miehestä huokuvasta rauhallisuudesta ja terveestä itsevarmuudesta, joka on jalostunut elämänkokemuksista. Se näkyy katseista sanoihin, päästä varpaisiin – se näkyy tavassa liikkua ja olla paikoillaan. Mitä mies silloin huokuu? Hyväksyntää, rauhoittavaa ” mennään yhdessä tästä läpi” -asennetta, huumoria, avoimuutta ja ymmärrystä. Toisaalta myös rohkeutta ja pelottomuutta toimia, puolustaa omiaan. Yleisesti napakka ote ja aloitekyky toimintaan viehättää. Sellainen luo naiselle turvallisuuden tunnetta ja luottamusta, antaa naiselle luvan olla niin vahva, kuin heikkokin. Minulle edellämainittu mies on miehekäs mies, huolimatta koostaan tai muusta ulkomuodostaan. Tuo on koeteltua totuutta elämässäni. Iso, raamikas ontto mies häviää kummasti vaikkapa naistaankin pienemmälle miehiselle, sielukkaalle miehelle.
Ulkoisesti miehen kädet, ei välttämättä leveät vaan vahvat hartiat ja rintakehä, tietty kulmikkuus kasvoissa sekä tumma ääni viehättävät.
Lopputulemana voisi kuitenkin ajatella, että tietyt toivottavat piirteet miehessä tai naisessa luultavasti houkuttelevat esiin vastapuolessa toivottavia piirteitä. Vanha viisaus ”et voi muuttaa toista muuttamatta itseäsi” pitänee paikkansa ☺
Levollista, iloista kevään odotusta sinulle, kuin muillekin 👍
Moikka!
Ja suuren suuri kiitos erittäin antoisasta kommentistasi aiheeseen! Eritoten toteamuksesi: ”No, tällainen olen ota tai jätä asenne ei kuvasta itsevarmuutta, vaan lähinnä moukkamaisuutta ja itsekkyyttä” meni itselleni syvään ymmärrykseen. Olen asiasta siis erittäinkin samaa mieltä.
Moinen asenne kielii, ettei ole valmis tekemään työtä itsensä kanssa vaan olettaa, että kaikki efortti tulee toisesta päädystä. Eihän se kahden sielun tanssi niin toimi 😉 Syvällinen ajattelusi asiaan kertoo kokemuksestasi ja kyvystäsi nähdä asioiden taakse, kyvystä nähdä muutakin kuin ”No se vaan on näin”. Arvostan tätä kykyä ihmisessä suuresti!
Mahtavaa kevään odostusta myös Sinulle ja vielä kiitos sydäntä lämmittävästä kommentistasi! Opin
siitä paljon 🙂
No asenne ota tai jätä on joillekkin ihmisille ehkä vain suojautumiskeino jolla testataan onko ihminen todella kiinnostunut.Kukaan ei välttämättä tiedä tuo ota tai jätä henkilön historiaa.Ei se välttämättä kuvaa sitä itsekkyyttä ja moukkamaisuutta vaan kyse saattaa olla juuri päinvastoin.Ihminen on liian herkkä.
Moikka,
Hyvä pointti Ota tai jätä- on hieman luotaantyöntävää, mutta ymmärrän myös sen, että toki se voi olla myös defenssi henkilön taustoista riippuen. 🙂
Ville K,
Olen lukenut blogiasi jonkin aikaa. Joskus haluaisin tuoda tuntemukseni esiin heikosta ja epäonnistuneesta naisesta.
Aina ei ole ollut näin, mutta elämä toi onnettomuuden ja masennuksen ja vuosien toipumisen.
En nyt kirjoittele enempää, mutta olen huomannut, että sinulla on sydän paikallaan.
Moikka!
Tuo ihmeessä, mielelläni kuulen erilaisia tarinoita, koska eihän tämä elontie tosiaan
ole pelkkiä ruusun terälehtiä ilman niitä piikkejä välillä.
Kiitos kauniista sanoistasi ja voimaa loppuviikkoosi! 🙂
Oi kuinka vivahteikkaita huomioita ja romanttisia ajatuksia.
Moikka ja lämmin kiitos, mukavaa jos teksti herätti positiivisia viboja 🙂
Minä olen niitä naisia, joka rakastaa hajuvesiä, korkokenkiä ja pitkien hiusten heilauttelua. Enkä suostu kokemaan siitä huonoa omaatuntoa, koska seksuaalivähemmistöt, ilmaston pilaantuminen, heteronormatiivisuus ja mitä vielä. Minullakin on oikeus naiseuteen juuri siinä muodossa, kuin itse sen itselleni parhaaksi koen,
Moikka!
Olen aika varma, että kukaan ei sinulta vaadikaan (tai näin haluaisin ainakin uskoa), että kokisit tästä huonoa omaatuntoa. Se on sinun oikeutesi ilmentää itseäsi haluamallasi tavalla, aivan kuten kaikilla muillakin, ketkä kokevat asian taas eri tavalla.
Voimaa tulevaan viikkoon Sinulle! 🙂
Minusta kirjoituksesi on erinomainen ja rehellinen kuvaus sinusta. Minun mieheni on myös herkkä ja aistikas ja silti mielestäni maailman rakkain miehinen olento. Myös hän huumaantuu pestyjen hiusten tuoksusta ja menee heikoksi pienestä silmäpelistä. Joka ilta hän muistaa kertoa, kuinka kauniit ja sielukkaat silmät minulla on. <3
Minä olen omasta mielestäni vahva nainen, joka joskus kulkee rönttävaatteissa työhommissa ja taas toisinaan kukka hiuksissaan korkkarimeiningillä. Tunnistin itseni vahvasti tekstistäsi. Oman naisellisuuteni löysin vasta kypsemmällä iällä (yli 40-senä), kun aiemmin pidin itseäni varsin rumana. Tämä lienee johtunut koulukiusaamisesta, jota sain kärsiä pituuteni ja lihavuuteni vuoksi.
Jo vain minusta tuntuu mukavalta, kun puoliso – ja miksei joku muukin mukava herrasmies – katsoo minua kaksi kertaa ihailu silmissään. Minä pidän flirtistä ja silmäpelistä, mutta en todellakaan ole valmis viemään leikkiä sen pidemmälle. Flirttailu on älykkäiden ihmisten huvia, valitettavasti vaan monesti miehillä on se tunne, että asia pitäisi viedä seuraavalle asteelle.
Minä pidän siitä, että minulle kerrotaan minun olevan kaunis ja näyttävä nainen aivan samalla tavalla, kun nautin siitä että minun älykkyyttäni kehutaan. Olen muutakin kuin kauniit kasvot, mutta myös kauneuteni on osa minua – ei sitä tarvitse kieltää tai hävetä. Yritän myös palauttaa kohteliaisuuden ilman että mollaisin itseäni, kuten niin valitettavan monilla on tapana. Se on mielestäni varsin tökeröä, kun joku kohteliasuuden saatuaan mollaa itseään. Samallahan hän antaa ymmärtää, että myös kommentin antanut henkilö ei ole arvostelukykyinen 😉
Niin että onnea vaan sinulle, omaat erinomaisen naismaun! Jos joskus kohdataan, niin pidetäänhän vähän silmäpeliä, jookos?
Moikka!
Kiitos sydäntä lämmittävästä kommentistasi! Vaikutat hyvin itsetietoiselta aikuiselta naiselta, joka selkeästi on sinut itsensä kanssa. Olen iloinen puolestasi mikäli asia on näin! Niin, makunsa kullakin ja eihän sitä tarvitse kenenkään hävetä. Kekseliään ja ilahduttavan flirtin ero niin sanottuun ”limailuun” on ilmeisesti monella hukassa, ainakin mitä naisten kertomuksiin olen törmännyt. Se on ikävä ilmiö ja olisi monella asian tiimoilta pienen itsetutkiskelun paikka, minullakin aika-ajoin. Samoin kuten kehujen vastaanottamisessa. Perisuomalainen tapa vähätellä itseään kehun perään on melko..noh vaivaannuttavaa! Olen kanssasi samoilla linjoilla.
Pidetään ihmeessä, fiksusti ja päivää piristävästi! Siitähän ei koidu kellekään mielipahaa, päinvastoin! 😀
Kiitos kun jaoit ajatuksiasi ja mahtavaa viikonloppua siihen suuntaan! 🙂
Kehtaakohan tähän enää näin myöhään kommentoida? En tiedä olenko itse vahva nainen, mutta sen tiedän, että nainen ehkä pystyy elämään helpommin yksin – tai, sitten kun se normaali kuohunta ”miksei sinulla ole lapsia ja perhettä” menee ohi. Itse lapsettomana yli viisikymppisenä tiedän, että kyllä ne kyselyt loppuvat. Varsinkin kun nainen on oppinut tulemaan toimeen itsenäisesti ja tekee asumis- yms. ratkaisut itse, eli ei ole kenellekään haitaksi vaan hyödyksi, sitä huomaa olevansa sovussa itsensä ja maailman kanssa ilman paineita. Vanhapiika-käsite taitaa olla jo tänä päivänä aika sukupuuttoon kuoleva käsite – itsestäni en ole sitä kuullut koskaan käytettävän. Ehkä se johtuu siitä, että olen seurustellut muutaman kerran ja ollut muutaman vuoden avoliitossa.
Mutta Veli – rakastan sinun blogejasi. Saatan niin löytää oman ajatusmaailmani niistä. Itse pohdin, kun olen kiintynyt väkevästi lähipiirissäni olevaan sinkkumieheen, jolla luultavasti ei ole ollut paljoakaan voittoja naismaailmassa – en tiedä uskotko kun sanon, että nainen vain haistaa tällaiset asiat – varsinkin jos vaistoaa myös sen, että ko. mies ihastuu naiseen eli minuun kutakuinkin kuolettavasti. Se palapeli ei aina ratkea kuin Strömsössä, ellei nainen ymmärrä tehdä jotain toimenpiteitä, joilla sytyttelee vihreitä valoja matkan varteen – ja niitä vihreitä valoja pitää olla paljon! Kirjoituksessasi kerroit kosketuksen tärkeydestä, ja sitä tässä itse asiassa nyt kysynkin. Sillä eikö ole niin, että kun nainen koskettaa miestä toverillisesti olkapäästä tai hieraisee hartioita kujeilevasti jonkun hauskan jutun yhteydessä ja katsoo — niin, olan yli ja muutenkin kun tavataan – niin se on heteromiehelle elähdyttävä asia? Varsinkin kun tätä seuraa punastuminen miehen taholta, hymy, nauru ja jonkin vitsin murjaisu tyyliin ”en järkyttynyt mutta olen ihastuksesta ihan jumissa enkä pysty nyt sanomaan tämän enempää”….
Hih! Olen itsekin aika ihastunut! Ehkä tämä varsinainen kommentti ja kysymys liittyy siihen, miten hitsissä minä saan tämän ihanan miehen ymmärtämään, että vihreä valo palaa, kun hänellä on historiassa liuta punaisia valoja? Kääk!
Moikka!
Tottakai, aina saa kommentoida! Tosiaan, itsensä ja arvonsa tietävä nainen tekee juuri kuten parhaaksi näkee, ja onneksi olemme päässeet moisista vanhapiika-termeistä jo eroon, ainakin toivon niin!
Iso kiitos, sanasi lämmittivät sydäntäni! Ilo kuulla, että saat julkaisuistani jotain irti! Ja sitten kysymykseen: Ainakin itse laittaisin kyseiset pikku ”vinkit” merkille ja joko kokisin että nainen on ihmisläheinen ja tekee kaikille niin, tai sitten ymmärtäisin heti, että hän osoittaa kiinnostusta minua kohtaan. Ehkä seuraisin hänen toimintatapaa muiden kanssa, koskettaako hän kaikkia olalle vai olenko special case? Jotkut ovat toki hieman ujoja toimimaan, vaikka vihreä valo palaisi ja hän itsekin sen tietäisi. Silloin jomman kumman on otettava se ensiaskel kohti suojatien ylitystä, kun valo palaa 😉
Uskon, että hän ymmärtää jo. Toivon, että hän sen myös näyttää sinulle.
Kiitos kommentista ja mahtavaa viikonlopun jatkoa ja tulevaa viikkoa sinne!