Tervehdys ystävät!
Viime vuosina yleiseen keskusteluun on noussut kovalla rytinällä se, kuinka suhtaudumme omiimme tai kanssaeläjien kehoihin. Mielestäni on ollut enemmän kuin paikallaan, että pinttyneitä uskomuksia ja toimintamalleja voidaan ravistella tässäkin asiassa.
Törmään usein etenkin eri nettialustojen kommenttikentissä ja joskus tosielämässäkin siihen, että ihmiset kertovat, kuinka pahasuinen oma kumppani on heidän kehonsa/tyylinsä tai esimerkiksi meikkaamisen suhteen. Mielestäni mikään ei oikeuta loukkaamaan toista asian tiimoilta, piti itseään sitten miten ”rehellisen suorapuheisena” tahansa.
Listasin omasta mielestäni pätevät syyt, miksi heidän, ketkä arvostelevat kumppaninsa ulkonäköä, sietäisi hävetä!
1. Kumppanin kuuluisi olla tuki ja turva
Fakta on se, että maailma on usein kylmä ja veemäinen paikka. Ihmisiä ei läheskään aina kiinnosta toisten tunteet ja usein omia traumatakaumia puretaan muihin, tietoisesti tai tiedostamatta.
Oman kodin kuulusi olla edes se YKSI ja ainoa turvasatama ulkonäköön liittyviltä loukkauksilta.
Tiedän, monella ei näin ole ja se on surullista ja väärin. Kumppanin olettaisi olevan viimeinen henkilö, joka sivaltaa asian tiimoilta. Ole siis tuki ja turva sen sijaan, että olisit yksi tuskaturbiini muiden lisäksi.
2. Kehorauha kuuluu (etenkin) parisuhteeseenkin
On luonnollista, että parisuhde on lähisuhteista se, jossa henkilökohtaiset möröt puskevat esiin puolin ja toisin. Pointti on mielestäni siinä, kuinka näitä mörköjä työstetään mahdollisimman vähällä tuskalla vastapuolelle.
Jos kumppanisi nykyinen habitus ei miellytä sinua, mieti tarkkaan, kuinka haluat asiasta keskustella. Näissä asioissa liikutaan melkein aina äärimmäisen herkällä alueella. Oma keho on kuitenkin se, johon liittyy paljon syviä tunteita äärilaidasta toiseen. Muista aina kunnioittaa kumppanisi oikeutta omaan kehoonsa.
3. ”En tilannut tätä”
Yleisin tuskailun aihe on se, että kumppanin ulkomuoto on päässyt ”repsahtamaan”. Tätä voivottelua saa kuulla kaikista ”leireistä”. Parisuhteessa totta kai fyysisen vetovoiman olisi hyvä pysyä elossa, mutta itse näen asian näin: Mikäli vetovoima loppuu siihen, että toinen ei näytä samalta kuin kaksikymppisenä, on jotain muutakin isosti pielessä.
Jos syytät toisen muuttunutta ulkonäköä kaikesta, on aika vilkaista syvälle peiliin. Mitä itse voisit tehdä sammuneen vetovoiman eteen toisen vatsamakkaroiden syyttämisen sijaan?
4. Asia ei loppupeleissä kuulu sinulle
Yksi asia menee mielestäni monilla pariskunnilla metsään ja se on symbioosiajattelu. Kun pariskunta alkaa peilaamaan kaikessa mahdollisessa itseään toisen kautta ja ei ole enää minä ja sinä vaan ME, homma saa epäterveitä piirteitä.
Parisuhde on mielestäni kahden erillisen aikuisen yksilön omasta halustaan tekemä sopimus, jossa sitoudutaan parisuhteeseen ja sen yhdessä luotuihin periaatteisiin.
Kumppanisi on kuitenkin erillinen yksilö ja päättää täten omasta tyylistään ja muistakin ulkonäköön liittyvistä asioistaan, jotka eivät loppupeleissä kuulu sinulle. Jos hän kohteliaisuuttaan haluaa kysyä mielipidettäsi, on tämä asia erikseen. Velvollisuutta tähän ei ole.
5. Loukkaus läheiseltä pahempi kuin tuntemattomalta
Viitaten hiemaan kohtaan 1., loukkaus siltä lähimmältä tuntuu aina monin verroin syvemmältä ja pahemmalta kuin random häiskältä somessa. Kun kumppanisi toivoo saavansa sinulta tukea ja boostausta epävarmuuksiensa kanssa ja pahennat vain tilannetta, on jälleen syytä mennä hetkeksi nurkkaan häpeämään.
Jos sinulla on pakollinen tarve puuttua kumppanisi ulkonäköön negatiivisesti, oletko sinut oman kehosi kanssa? Usein moinen käytös kielii siitä, että et ole. Ehkä avoin, mutta hyvässä hengessä käyty keskustelu kumppanin kanssa olisi enemmän kuin paikallaan?
6. Ilmaiset avoimesti kunnioituksen puutteesi
Itse koen, että arvostellessasi kumppanisi ulkonäköä ilmaiset avoimesti seuraavaa: ”En kunnioita sinua.” Ja tämän kaltainen tilannehan vavisuttelee jo parisuhteen peruspilareita, eikö? Its all about respect. Epäkunnioituslauseita voi antaa monessakin tilanteessa, tämä on vain yksi selkeimmistä.
Joten kun seuraavan kerran olet avaamassa suutasi kumppanisi takapuolen roikkumisesta tai mielestäsi tyylittömästä uudesta rotsista, kysy itseltäsi: ”Kunnioitanko tätä henkilöä vieressäni?”
7. Saatat sohaista muurahaispesään
Jossain tutkimuksessa luki joskus, että toista ihmistä alkaa pikkuhiljaa tuntemaan parisuhteessa kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen. Ja täysin kokonaisvaltaisesti ei koskaan, ja hyvä niin. Mutta etenkin suhteen alkumetreillä, kun oikeasti ei tunneta toista vielä YHTÄÄN vaikka näin naiivisti luullaankin, saatat sohaista törkypuheellasi sellaiseen muurahaispesään, että homma leviää täysin käsiin.
Kumppanillasi voi olla taustalla todella syviä haavoja kehokokemuksensa tai siihen liittyvien asioiden suhteen. Kannattaa arvioida, haluatko pelata upporikasta vai rutiköyhää asialla?
Annetaan siis toisillemme tilaa hengittää kehoissamme parisuhteissakin. Asioista voidaan keskustella, mutta miten se tehdään, ratkaisee kuten aina. Kunnioita ja tule kunnioitetuksi.
Rakkaudella,
Veli_K
Onko sinulla kokemuksia kehorauhan rikkomisesta parisuhteessa? Miten se vaikutti sinuun? Kerro kokemuksesi rohkeasti kommenttikenttään!
Ps. Näistä kymmenestä merkistä tiedät, että elät parisuhteessa ”aikuislapsen” kanssa.
Kyllä, tosin vasta raskaana ollessani nykyinen ex-mieheni sanoi ettei voi lähteä kanssani julkisiin tapahtumiin, kun olen niin läski. Satutti ja omin sanaton.
Moi!
Todella ikävä kuulla, että olet joutunut kokemaan noin asiatonta käytöstä lähimmäseltäsi! Hän on syystäkin siis ex-mies.
Todella hyvä kirjoitus ja voin allekirjoittaa lähes kaiken mitä kirjoitit! Muistelen itse kuulleeni mm. pariskunnasta joka allekirjoitti naimisiin mennessään sopimuksen siitä että kumpikaan ei saa lihoa avioliiton aikana. Jos jompikumpi lihoo, hän on tavallaan pettänyt puolisoaan ja avioliiton voi purkaa. Toki sekin on huono jos on täysin välinpitämätön kumppanin toiveille ja sanomisille, mutta silti tämä nykyajan ulkonäkökeskeisyys surettaa.
Moikka!
Kiitos kovin, mukavaa jos pidit tekstistä! Niin tosiaan täyden välinpitämättömyyden ja lihosmissopimusten välissä on onneksi hyvin suuri tila välimalleille asian suhteen!
Olen 40 vuotias mies. Olin nuorempana todella sportisessa kunnossa. Urheilin noin 9 kertaa viikossa. Painoa oli vajaa 120 kiloa ja rasvaprosentti alle 10. Perheen myötä ja yrittäjyyden tuomien haasteiden myötä urheilu väheni ja en ollut enää niin tiukassa kunnossa kuin ennen. Sitten aloin kuulla ”pullukka” ja ”tynnyri” kommentteja vaimolta. Pahinta oli se että se tarttui lapsiin ja sieltä pahimmillaan kuului ”vitun läski” kommentteja. Täytyy kyllä sanoa että ulkopuolisilta sen kestää eikä välitä. Läheisiltä kun tällaista kuulee, niin kyllä se itsetuntoon aikalailla ottaa. Nykyään olen oppinut ohittamaan kaikki nämä ulkonäköön viittaavat kommentit. Toisaalta se syö myös henkistä yhteyttä parisuhteessa ja vie fyysisen läheisyyden mennessään. Kun tästä puhuu, niin toisen mielestä se on ihan normaalia ja hauskaa. Tällaiset kai pitäisi aina painaa huumorilla eteenpäin?
Järkyttävää miten ulkonäkö keskeistä. Rakkaudella ei ole kyllä mitään tekemistä tuollaisessa suhteessa. Itse rakastan kumppaniani ihan sellaisenaan. Hänellä on itsellään paineita painon suhteen, painoa on kertynyt. Rakastuin häneen tuollaisenaan. Koska hän on ihana ja mahtava tyyppi. Minua ei häiritse paino, eikä muukaan. Minusta hän on komea ja seksikäs. Ja seksiä Kyllä riittää ja se upeaa. Ulkonäköä tuijottamalla todennäköisesti kävelee elämänsä rakkauden ohi. Kun me tavattiin, en nähnyt mitään muuta kun sen katseen ja silmät. Rakastuin heti persoonaan. Hän on PALJON muutakin, kun painonsa.
Moikka!
Mahtavaa kuulla, että olette löytäneet syvemmän tason yhteyden parisuhteenne jokaisella tasolla! Olen onnellinen puolestanne. Kumppanillasi on kanssasi varmasti hyvä olla. 🙂
Exäni tiesi, että olin sairastanut anoreksiaa teini- iässä, se ei estänyt häntä kutsumasta hulluksi ja arvostelemasta ulkonäköä parisuhteessa. Hän itse lihoi melkoisesti alkoholin käytön ollessa melko reilua, mutta rakastin häntä sellaisenaan. Itse laihduin suhteessa, koska väsyin yrittäessäni tasoittaa hänelle kaiken kodinhoidosta ruoanlaittoon ja kaupassakäyntiin. Sain kuulla, kuinka oikea nainen on muodokas, minkä jälkeen kuulin että oikealla naisella sydän on kultaa ulkonäöstä huolimatta. Kun innostuin salilla käymisestä, sain kuulla kuinka olin narsisti. Pukeutumiseni ei ollut tarpeeksi naisellista, hiusten väri oli väärä ja rinnatkin olisi vitsin varjolla pitänyt käydä hakemassa Virosta. Olin tarpeeksi kaunis vain kun hänellä oli hyvä päivä tai en ollut pyytänyt häneltä apua mihinkään.
Hello!
En ihmettele, että hän on nykyään ex. Olet joutunut sietämään todella asiatonta ja haavoittavaa käytöstä, jota kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan. Toivottavasti tilanne on kohentunut tällä saralla, koska ansaitset kunnioittavaa kohtelua ympärilläolijoilta, aivan kuten meistä jokainen.
Voimaa viikkoosi!
Mieheni tekee minulle lähes päivittäin selväksi, että hänelle nykyinen ulkomuotoani on vastenmielinen. Painoa on tullut suhteen alkuajoista +20kg ja kyllä, olen ylipainoinen. Monet riidat on tästä saatu aikaan. Mies on uhannut erolla ym. jos en laihduta. Ei suostu keskustelemaan asiasta, syyttää vain painoani kaikista suhteemme ongelmista ja ihmettelee, miten on mahdollista, etteivät läskiin häiritse itseäni. No, olisihan se kiva olla laihempi ja tuntea itsensä kauniiksi, mutta luulen kärsiväni jonkinasteisesta syömistä-/ahmimishäiriöstä ja tarvitsisin apua/tukea, en haukkuja, arvostelua ja huutoa. En haluaisi erota, meillä on 3 pientä lasta ja kyllä edelleen välitän hänestä, mutta tämä yksi asia on hiertänyt välillämme enemmän ja vähemmän aina, jo 10 vuotta. Hänestä hänellä on oikeus vaatia minua huolehtimaan ulkonäöstäni, kuten hän sen ilmaisee, koska hän tuo leivän pöytään minun ollessa ”vain” kotona. Olen siis ollut äitiyslomalla/hoitovapailla hoitamassa lapsiamme, ja nyt asumme hänen työnsä vuoksi tilapäisesti ulkomailla, missä en voi työskennellä omassa ammatissani. Tänne lähtiessä sovittiin, että en käy tänä aikana töissä ja se on Ok, mutta nyt kuulen usein, että en tee päivisin mitään, olen vapaamatkustaja ja suorastaan loinen, joka on ”onnistunut nappaamaan itselleen hyvin toimeentulevan elättäjän”. Alkaa itsellä voimat ja neuvot loppua tässä tilanteessa, kun hän ei suostu edes puhumaan/keskustelemaan asioista, syyttää vaan ulkonäköäni ja sanoi, että kaikki muu hyvä jää sen varjoon ja että hän ei halua läskiä vaimoa. Hänellä tuntuu olevan käsitys, että kaikki olisi hyvin, kunhan vaimo vaan laihduttaisi. Itse menen tästä arvostelusta ja painostamisesta aina ihan lukkoon. Syön herkkuja salaa mieheltäni tiedostaan, että se ei ole tervettä, ja kaipaisin tukea kierteen lopettamiseen, mutta pelkään sitä reaktiota mikä häneltä tulee, jos hän saa siitä tietää. Olemme epäterveellä pohjalla ja pelkään, että jos emme saa keskusteluyhteyttä auki, niin emme löydä tietä ulos tältä kehältä ikinä ja olemme eksyneet lopullisesti pois toistemme luota.
Moikka,
Pitäisikö sinun luetuttaa tämä teksti hänellä? Kyseinen käytöshän on TÄYSIN epäsopivaa, kohtuutonta ja täysin kypsymätöntä. Muista, että hän mitä todennäköisimmin projisoi omia haasteitaan ja lukkojaan sinuun ja on valinnut itselleen helpon kohdan kohteeksi.
Oletko kertonut hänelle rehellisesti, miten pahalta hänen käytös sinusta tuntuu ja mitä se saa sinussa aikaan? Ja kenties haastanut häntä ajattelemaan, kuinka hän itse ottaisi jatkuvan kritiikin esimerkiksi herkistä kohdista omassa ulkonäöstään? Saat kaikkis sympatiani, olet väärinkohtelun kohteena ja asiaan täytyy saada muutos!
Voimaa viikkoosi, kyllä asiat vielä järjestyvät parhain päin!
Todella osuva teksti!
Monenlaista on tullut vastaan, mutta viimeisin juttu liittyy tuohon kun kirjoitit, että sohaistaan suhteen alkumetreillä muurahaispesään.
Tapasin erään miehen joka vei jalat alta välittömästi. Pari viikkoa meni tosi hyvin hullaantumisen höyryissä kunnes…mies sanoi minulle:”Olet hieno ja upea nainen, mutta voisit vähän laihduttaa, koska trimmaamalla sinusta saisi aivan huikeannäköisen naisen.” Kiinnostukseni häneen lopahti välittömästi. Näin lyhyen tuttavuuden jälkeen hänellä ei ollut käsitystä taustastani eikä siitä että olin juuri päässyt ensimmäistä kertaa siihen ymmärrykseen, että olen hyvä näin eikä minun tarvitse muuttua kelvatakseni jollekin miehelle. Sellaista en tarvitse elämääni. Sanoin tämän hänelle ja olen ylpeä tuosta vahvuudestani. Kaiken lisäksi olin laihtunut jokseenkin normaalipainoon oltuani ylipainoinen ja tuo hänen kommenttinsa heilautti onnistumisen ja hyvän olon kokemusta reippaasti. Miinuksen puolelle.
Vaikka en ole tuon miehen kanssa sen jälkeen ollut tekemisissä niin kommentti murensi palasen itsetunnostani. Olen tavannut upean, komean ja kohteliaan miehen, joka ihailee ja pitää minua kauniina, mutta minun on vaikea uskoa hänen puheitaan todeksi. Parempi siis rakentaa itsetuntoa nojautumatta kenenkään kommentteihin ja olla itselle se kaikkein tärkein kannustaja.
Ei ole helppoa, mutta kantaa pidemmälle.
melko uusi suhde, miehen exä oli oikeasti ylipainoinen, itse normaalipainoinen. Kuitenkin edelleen kahden raskauden jäljiltä vatsassa raskausarpia ja löysää nahkaa. En siis ole täysin sinut asian kanssa. Istuin alusvaatteet päällä miehen sylissä, molemmat halukkaina. Mutta oman epävarmuuden noustessa pintaan ajattelin että kerron siitä hänelle.
Mies sanoi että käyt useammin lenkillä. (Minä mielessäni että mitä ihmettä, enhän oo edes lihava), loukkaannuin ja se kuului äänestä,ni, ssanoin miehelle ettei tähän auta lenkillä käynti ei se poista ylimääräistä nahkaa. Mies aiihen raivoissaan ;no myy vittu koirat ja käy hoitaa asia kuntoon muuten siitä on turha vinkuu.
Eli olin läski, turhasta vinkuja, jonka pitää luopua rakkaista lenmikeistä jotta saa vatsanahan kiristettyä. Muussa tapauksessa pitäisi pitää turpa kiinni.
*tuon jälkeen lähes pistin suhteen poikki, mutta ajattelin että annan vielä mahdollisuuden.
Sen jälkeen sainkin kuulla olevani aivoton kana kun kerroin ettei tunnetasolla oo hyvä olla.
En suostunu lähtee lenkille , niin sain kuulla että terveydenhuollon pitäis maksaa mulle korkeintaan hautajaiset ei muuta jos murran luita.
ja että lenkkeily myös kaventaa vyötäröä.
Siinä vaiheessa ilmoitin että tämä oli tässä tää suhde, kiitos.
Edelleen mietin mikä saa miehen laukoo tollasia?
Valitettavan tuttua. Itse olen aina ollut pieni, suurimmaksi osaksi kokoa 36, mutta en ole ikinä ollut timmi salimimmi. Pieni vatsapömppis ja laiha pylly, olivat välillä elämää suurempi ongelma. ”Enkö mä saa edes sun aviomiehenä sanoa?!?” Sydämeni kuiskasi ’just sä et’, mutta en löytänyt perusteluita sille, joten vain otin vastaan sen, että vatsani häiritsi. Jossakin kohtaa epäterveellinen työrytmi sai minut hakemaan energiaa milloin mistäkin, jolloin housukokoni muuttui 38:ksi. Jälleen kerran kaikki ongelmamme olivat minun ulkonäössäni. Kun sitten päädyimme avioeroon, ymmärsimme, että hän oli projisoinnut muuta pahaa oloaan minuun. Onneksi pyysi anteeksi.
Mun mieheni haluaa vierasta naista, jotta edes joskus saisi kaunista naista. Minusta tulisi luvan antaessani rakastettavampi, vaikkei poistakkaan mun makkaroita. Tätä ja lukemattomia muita kommentteja on jatkunut kaikkiaan kohta 6 vuotta. Olen enää tyhjä kuori ja eilen sanoin miehelle että mene sitten, etsi kauniimpi pano. Jos ei pahastu ulkoistan asian mielelläni kokonaan kuhan saan kotiin paremmin minua kohtelevat miehen. Kerroin että hän ei enää kykene täyttämään tarpeitani ei nyt eikä todennäköisesti koskaan joten menetettävää ei ole. Ehkä elämä muuttuu siedettävämmäksi kun mies saa haluamansa. En ole hänen ulkonäköään ikinä arvostellut. En vaikka hampaat on vinot, kasvonpiirteet epäsymmetriset, vartalo löysä ja luinen. Minulle hän on ollut hyvä. Nyt asia ei enää kiinnosta. Sama se onko hyvä ja vaikka joku muu vesikin tämän ”saaliin”, pääsisin siinä niin paljon helpommalla ja toivonkin niin jo käyvän.